Olen erityisen lahjakas!

Meille on aina hoettu, että olemme vaatimaton kansa ja tämä hokema varmasti ruokkii lisää itse ajatusta. Vaatimattomuus toki kaunistaa, mutta joku roti ja itsetunto sentään. Kun pidän ratsastuskursseja, tapaan paljon minulle uusia ratsastajia ja muitakin ihmisiä. Keskustelen mielelläni heidän kanssaan hetken ennen tunnin aloitusta ja pyydän heitä kertomaan itsestään ja ratsastamastaan hevosesta. Poikkeuksetta jokainen aloittaa siitä, mitä he eivät osaa ja missä he ovat huonoja.

”Meillä on ongelmia … enkä osaa …”

Kysyn aina mikä on ratsastajan vahvuus, missä hän on hyvä. Harva osaa siihen vastata. Ainakaan ilman pidempää pohdintaa.

Pyrimme aina ensin vähättelemään itseämme ja miettimään heikkouksiamme. Tuijotamme ongelmiamme sokeasti näkemättä ehkä aika selvääkin tietä ulos. Ongelma kasvaa itseään paljon isommaksi. Minäkin sorrun siihen joskus. Tällöin yritän saada itseni kiinni siitä ajatuksesta, jotta voin korjata sen. Entä, jos tiedostaisimme vahvuutemme ja pyrkisimme käyttämään niitä hyväksemme ongelmien ratkaisussa. Uskon, että ne ongelmat ja haasteet tuntuvat pienemmiltä tästä näkökulmasta katsottuna. Näin meillä on positiivisempi asenne ongelmiin ja voimme kehittyä vielä paremmaksi siinä, missä olemme jo hyviä. Uskon, että samalla ne ongelmatkin pienenevät ja lopulta ratkeavat.

Pienen pohdinnan jälkeen kurssilaiset keksivät positiivisia asioita. ”Olen hyvä tuntemaan hevosen liikkeet.” ”Osaan olla hevoselle pehmeä.” ”Olen nopea reagoimaan.” Kaikki ovat erinomaisia vastauksia! Jokaisella hyvällä ratsastajalla, kouluttajalla ja opettajalla on oma juttunsa, tyyli, joka määrittelee juuri hänet. Josta hänet tunnistaa. Tämä on yksi lähtökohta sen oman tyylin määrittelemiseen.

Mustahevonen

Meillä kaikilla on jokapäiväisessä elämässä ja ratsastuksessakin heikkouksia ja asioita, joista yritämme päästä eroon. Itse esimerkiksi olen tietyissä tilanteissa erittäin ujo. (Ihan oikeasti! Ei aina ehkä uskoisi 😉 ) En kuitenkaan haluaisi olla ujo, vaan yhtä reipas kuin olen työympäristössäkin. Siellä, missä tunnen oloni kotoisaksi. Ujouden vallatessa pyrin miettimään niitä tilanteita, joissa olen avoin ja puhelias ja saamaan lisää itsevarmuutta ja rauhallisuutta niistä tulevan hyvän fiiliksen kautta. Pikkuhiljaa se on toiminut. 🙂

Sehän tässä on mielenkiintoisinta, ettei elämässä, eikä ratsastuksessa tai opettamisessa tule koskaan valmiiksi. Aina löytyy uutta opittavaa!

Hyvää ystävänpäivää kaikille! ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s